Kotistudion / työhuoneen akustoiminen on aihealue, joka aikanaan herätti ainakin minulle paljon kysymyksiä. Tietoa akustoimisesta on hajanaisesti ympäri internettiä, ja aiheesta on kirjoitettu myös useita kirjoja. Myös useat foorumit sisältävät paljon hyviä keskusteluketjuja aiheeseen liittyen. Koin useimmat tietolähteet kuitenkin ongelmallisiksi, koska ne oli usein suunnattu ammattistudiota rakentavalle tai akustiikan ammattilaiseksi pyrkivälle. Paljon matemaattisia kaavoja ja teoriaa aiheeseen liittyen (mikä on siis hienoa asia!), mutta hyvin vähän konkretiaa, miten hoitaa akustointi hieman kevyemmässä mittakaavassa. Ja ensinnäkin järkevällä budjetilla. Akustiikan parantaminen on nimittäin asia, johon saat käytettyä paljon rahaa ja energiaa, jos haluat.

Ajan kuluessa opettelin akustiikan perusteita pikkuhiljaa ja “akustoin” jokaiseen kämppään, jossa asuin, ainakin jonkinlaisen työpisteen. Myöhemmin rakensin myös hieman ammattimaisemman tarkkaamon Electric Fox -studiolle, joka sijaitsee Jyväskylän Vaajakoskella. Keräsin tietoa kirjoista ja internetin syövereistä ja sain koulutukseni kautta paljon käytännön neuvoja aihealueeseen liittyen. Tämän vuoksi ajattelin kirjoittaa pienen tekstin, joka voisi auttaa juuri sinua, joka suunnittelet oman kotistudion/ työtilan akustoimista. Tavoitteena on selventää yleisimmät aiheeseen liittyvät käsitteet ja antaa yksinkertaisia neuvoja, miten parantaa akustiikkaa ja kuunteluasi. Kuuntelu on nimittäin tärkein yksittäinen asia, johon voit panostaa aikaa ja rahaa, jos haluat tehdä kilpailukykyisiä äänitteitä kotona.

Seuraavaksi kerron muutamasta aiheeseen liittyvästä ilmiöstä / ongelma-alueesta ja annan vinkkejä niiden hoitamiseen.

Tärykaiku

Tärykaiku (engl. futter echo) on ilmiö, joka syntyy kahden vastakkaisen kovan ja tasaisen pinnan välille. Tärykaiun havaitseminen on yksinkertaista. Lyö voimakkaasti kädet yhteen huoneessasi ja tarkkaile, miten ääni sammuu. Jos suoran äänen sammumisen jälkeen huoneeseen jää soimaan hyvin epäluonnollisen kuuloinen “tärisevä” ääni, on kyseessä tärykaiku. Tämän linkin takaa löytyy ääniesimerkki tärykaiusta. Tärykaiku voi olla hyvinkin pitkä, ja siinä voi olla tunnistettava nopea, tasainen pulssi.

Kotistudion akustointi

Kuva: (http://www.rt60.net/images/flutter.jpg)

Tämä ilmiö on hyvin tärkeätä hoitaa pois päiväjärjestyksestä, sillä se sekoittaa muun muassa kuuntelusi stereokuvaa ja saa kuuntelun yleisvaikutelman muuttumaan sekavaksi. Tärykaiku syntyy siis kahden vastakkaisen tasaisen pinnan välille, kuten lattia ja katto. On kaksi tapaa hoitaa tärykaikua: absorptio ja diffuusio. Absorptio tarkoittaa yksinkertaisuudessaan jonkin pehmeän aineen sijoittamista pinnalle, jolloin siihen törmäävä ääni “imeytyy” materiaaliin. Diffuusio taas tarkoittaa jonkin kovan, epätasaisen pinnan asettamista tilaan, jolloin siihen törmäävä ääni “hajoaa” sattumanvaraisesti.

Käytännössä tärykaikujen hoitaminen on yksinkertaista. Lattialle sijoitettu iso matto hoitaa esimerkiksi lattian ja katon välisen tärykaiun pois kertarykäisyllä. Ikkunoiden eteen sijoitettavat verhot (varsinkin jos käytät esimerkiksi moltonia verhona) on helppo tapa hallita tärykaikua. Huomioi siis, että sinun ei tarvitse käsitellä vastakkaisista pinnoista kuin toinen, jotta ilmiö poistuu. Loput pinnat voi vaikka diffusoida käyttämällä kirjahyllyä, tauluja, seinälle ripustettuja kitaroita tai muuta vastaavaa.

Ensiheijasteet

Toinen käsiteltävä ilmiö on nimeltään ensiheijaste. Ensiheijasteella tarkoitetaan äänen heijastumista yhden tai useamman pinnan kautta kuuntelijan korvaan. Alla olevassa kuvassa on demonstroitu, miten kaiuttimesta lähtevä ääni kimpoaa vasemmalla olevasta seinästä ja jatkaa matkaansa kuuntelupisteeseen. Ongelma tässä on se, että tämä heijastuva ääni sekoittuu niin sanotun suoran äänen kanssa, joka on merkitty kuvaan vihreällä. Heijastuva ääni saapuu kuuntelupisteeseen hieman myöhemmin kuin suora ääni, ja tämä saa aikaan vaihekumoutumia. Ensiheijasteet sekoittavat kuuntelun stereokuvaa ja tekevät kuuntelusta epäluotettavan taajuusvasteellisesti.

Kuva: (https://www.readyacoustics.com/early-reflections-explained.html?chapter=0)

Kuvassa on demonstroitu myös, miten voit käsitellä näitä ensiheijasteita. Sijoittamalla ääntä imevää materiaalia pinnalle, josta ääni heijastuu, saat ensiheijasteet kuriin. Samaan paikkaan voit sijoittaa myös diffusoivaa materiaalia, mutta absorptio on yleisempi tapa. Huomioi, että ensiheijasteita syntyy myös muiden kuin sivuilla olevien pintojen kautta. Käytännössä tärkeintä olisi sijoittaa absorboivaa materiaalia sivuseinille, kaiuttimien takana olevalle seinälle ja kattoon. Huomioi myös, että jos työpöytäsi on kovaa ja tasaista materiaalia, myös sen kautta syntyy ensiheijasteita. Alla voit katsoa videon, jossa näytetään kätevä kikka, jolla voit paikantaa nämä ensiheijastepisteet peilin avulla.

Ensiheijasteiden hoitoon voi käyttää esimerkiksi alla olevassa kuvassa näkyviä ns. standardivaimentimia.

 

Bass trapping

Kun kaksi aiempaa ongelmakohtaa on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, on aika käsitellä äänen matalia taajuuksia. Hyvä alakerran toisto on kotistudioympäristössä aina jonkinmoinen kompromissi, mutta asiaankuuluvalla bassoansoituksella (engl. bass trapping) voidaan saada kuitenkin aikaiseksi toimiva kuuntelu.

Bassoansalla tarkoitetaan tilaan sijoitettavaa ääntä absorboivaa materiaalia, johon alataajuuksien pidemmät ääniaallot imeytyvät. Jos huonetta ei käsitellä jonkinlaisella bassoansoituksella, pitkät ääniaallot kimpoavat takaisin ja aiheuttavat vaihekumoutumia ja -korostumia. Tämä johtaa hyvin epätarkkaan taajusvasteeseen alle 200 Hz alueella. Kuulokuvassa tämä tarkoittaa sitä, että jotkin bassotaajuudet korostuvat luonnottomasti ja jotkin taas katoavat. Alakerran kunnollinen käsitteleminen on vaikeaa, sillä näillä pitkillä ääniaalloilla on suhteellisen paljon energiaa ja ne vaativat enemmän materiaalia imeytyäkseen kuin korkeammat taajuudet. Yleissääntö on, että mitä syvempi ja tiheämpi bassoansa on, sitä matalammalle se “yltää”.

Käytännössä järkevin tapa hoitaa bassoansoitus on käydä ostamassa rautakaupasta kivivillapaaleja ja sijoittaa ne huoneen nurkkiin. Myös kaiuttimien takana sijaitsevalla seinälle esimerkiksi lattiatasoon poikittain sijoitettu kivivillapaali on tehokas tapa hoitaa alakertaa. Alakerran käsitteleminen on aina kompromissi, sillä jos halutaan oikeasti edes suhteellisen tasaista taajuusvastetta, pitäisi huoneessa ensinnäkin olla tarpeeksi tilavuutta. Ammattistudioissa myös usein villoitetaan tarkkaamon katto kauttaaltaan, ja tämä ei kotistudioissa ole juuri koskaan mahdollista. Kuitenkin 3-4 allaolevan kuvan mukaista villapaalia normaalikokoisessa huoneessa tekee ihmeitä kuuntelulle. Voit myös rakentaa paalin sisällä olevista kivivillalevyistä erillisiä akustiikkapaneeleita, mutta muista, että yksittäinen levy ei käsittele kovin matalia taajuuksia.

Kaiuttimien sijoittelu

Kun yllämainitut kohdat on käsitelty, jäljelle jää vielä etsiä sopiva sijoittelu kaiuttimillesi. Lähikenttämonitorit toimivat teoriassa parhaiten, jos ne sijoitetaan ns. vapaakenttään, eli etäisyys ympäröiviin pintoihin olisi vähintään 1 m. No käytännössä huoneet, joihin kotistudiot rakennetaan, eivät kuitenkaan ole tarpeeksi tilavia, jotta kaiuttimet saataisiin näin kauas seinistä. Kaikissa tapauksissa kaiutinta ei edes haluta sijoittaa liian kauas seinästä. Kaiuttimen sijoittaminen lähelle heijastavaa pintaa nimittäin korostaa alakerran toistoa. Näin ollen, jos monitorisi tuntuvat olevan hieman köykäiset alakerran toiston suhteen, siirrä niitä lähemmäs seinää. Vastavuoroisesti jos kuuntelusi tuntuu bassoansoituksenkin jälkeen tukkoiselta ja kumisevalta, niin koeta tuoda kaiuttimia kauemmas seinistä. Tässä on vain yksinkertaisesti kokeiltava, mikä toimii omaan korvaan parhaiten.

Kaiuttimet kannattaa pääsääntöisesti sijoittaa leveydeltään siten, että kaiuttimien keskinäinen etäisyys on sama, kuin kummankin kaiuttimen etäisyys kuuntelupisteeseen. Tällöin kaiuttimet ja kuuntelupiste muodostavat ylhäältä katsottuna tasasivuisen kolmion. (Kuva alempana) Näin saadaan aikaan tarkka ja tarpeeksi leveä stereokuva. Tämäkään ei sinänsä ole mikään kiveen hakattu sääntö. Muuntamalla kaiuttimien leveyttä saat muokattua kuuntelusi stereokuvaa mieleiseksi. Kovin kauas tuosta “tasasivuisen kolmion” periaatteesta ei kannata kuitenkaan poiketa, sillä haittailmiönä saattaa syntyä vaiheongelmia ja huonosti muihin kuunteluihin välittyviä miksauksia.

Kuva: (http://bobbyowsinski.blogspot.com/2011/08/6-steps-to-set-up-your-monitor-speakers.html#axzz5kmCXnwrh)

Loppumietteet

Akustointiin ja kaiuttimien sijoitteluun liittyy paljon ihan järkevää logiikkaa, joka pohjautuu fysiikkaan ja matematiikkaan. Tämä on aihealue, johon halutessaan voi mennä todella syvälle. On olemassa tiettyjä “ideaaleja” “totuuksia”, miten sijoittaa kaiuttimet tai mitä taajuuksia jokin bassoansa käsittelee, mutta käytännössä ääni suljetussa tilassa on hyvin kaoottinen ilmiö. Kuuntelussasi tulee aina olemaan jonkin verran kuoppia ja korostumia, vaikka käyttäisit kuinka paljon rahaa erilaisiin vaimentimiin ja vaikka kuinka yrittäisit teoretisoida, mikä on paras ratkaisu. Tämä ei ole kuitenkaan mikään ongelma. Kun yllämainitut perusasiat on hoidettu kuntoon, tärkeintä on oppia tuntemaan kuuntelusi. Käytännössä siis kuuntele paljon musiikkia monitoreillasi. Ja sen jälkeen kuuntele lisää musiikkia monitoreillasi. Hommaa myös laadukkaat kuulokkeet ja opettele, miltä ne kuulostavat. Esimerkki hyvistä studiokuulokkeista on Sennheiserin HD-600-luurit.

Voit myös mitata kuuntelusi taajuusvasteen käyttämällä ilmaista Room Eq Wizard -ohjelmaa.

Tarvitset myös mittamikrofonin, esimerkiksi Behringerin ECM8000 ajaa asian mainiosti. Ohjeet mittaamiseen löydät täältä.

Ja ei muutakun akustoimaan!

Lähteet